Hyvää uhrijuhlaa! Sen kunniaksi tiskiin on laitettu mureaa
lammasvarrasta.
”Islam! Abrahamin uskonto! Koraanin muslimit, Tooran muslimit ja Evankeliumin muslimit! Abraham oli muslimi, Ismael oli muslimi, Iisak oli muslimi, Jaakob oli muslimi, Mooses oli muslimi, Daavid oli muslimi, Salomo oli muslimi, Jeesuksen äiti Maria oli muslimi, Jeesus oli muslimi ja Muhammed oli muslimi.” (Yilmaz 2004, 60)
Ensimmäisessä suupalassa on pippuria, mutta aavistus sitkeyttä tuntuu olevan.
Asia ei ole ihan niin, kuin Yilmaz kuvaa. Ihan vaan siksi,
että he olivat juutalaisia. Juutalaisuus ja kristinusko nivoutuvat yhdeksi
suureksi kertomukseksi, mikä ilmenee lukemalla Raamattu läpi. Vanha ja Uusi
testamentti loksahtavat yhteen kuin tuhannen palan palapeli ja muodostaa aukottoman
kokonaisuuden. Ne sopivat yhteen kuin avain lukkoon. Näihin suhteutettuna
Koraani on puolestaan irrallinen kokonaisuus. Yilmazin väite on yhtä vahva kuin
sanoa, että Expendables on jatkoa Terminator –sarjalle. Onhan se
Schwarzennegger siellä molemmissa, mutta ei se nyt silti millään jatkoa ole. Se,
että myöhemmässä juonessa tai tekstissä on erilaisia statementtejä, kuin
edeltävässä, ei tarkoita että ensimmäinen on siksi väärennetty.
”Seuratkaa Abrahamin oppia hanifeina. Ei hän ollut
monijumalainen.” (Koraani 3/95).
Yilmaz määrittelee:
”Jos et ole monijumalainen ja
uskot, että ainoa oikea jumala on olemassa, silloin olet muslimi eli
oikeauskoinen (hanif) niin kuin Abraham!” (Yilmaz 2004, 60).
Hyvä marinadi ja vähän savun makua on ilmoilla.
Jos islamin määrittelee näin väljästi, niin mikäs siinä.
Mutta oikeuttaako jokin tällaisen määritelmän? Monoteismi ei tarkoita
sanakirjassa samaa kuin islam. Eivätkä juutalaiset koe olevansa muslimeita tai
muslimit juutalaisia. Tästä sain vahvistukset juuri sekä Knessetiltä että Gazasta.
Taustalla tuntuu olevan myös virheellinen ajatus siitä, että
kristinusko olisi monijumalainen uskonto. Monoteismi on Uudessa testamentissa
ja juutalais-kristillisyydessä itsestään selvää, mutta viimeistään
Nikea-Konstantinopolissa se väännettiin
muillekin kulttuureille rautalangasta: kristityt uskovat yhteen
Jumalaan, usko kolminaisuuteen ei ole polyteismiä.
Yilmaz jatkaa.
”Abrahamin uskonnon viimeinen versio on Koraanissa kuin tietokoneohjelman viimeinen versio! …Windows95:kin toimii, mutta uusi versio on aina uusi! Viruksetkin tulivat ohjelmiin, mutta Koraanilla me poistamme virukset, sillä meillä on Koraanin originaali versio.” (Yilmaz 2004, 61).
Noh. Sanomalla, että juutalaiset ja kristityt ovat
väärentäneet Vahan ja Uuden testamentin kirjoitukset, vetää päällensä
todistustaakan siitä, että pitäisi näyttää ne aidot käsikirjoitukset, jotka
vastaisivat Koraania. Mutta koska niitä ei ole näkynyt ja koska juutalaiset ja
kristityt lukevat edelleen samoja tekstejä Vanhasta testamentista, uskon mieluummin
kahta varhaisempaa todistajaa kuin yhtä myöhempää todistajaa. Yilmazin
argumentaatio jättää lisäksi auki sen, että miksei Koraanin jälkeen ole voinut
tullut enää uutta päivitystä. Miksei Mormoonin kirja käy sellaisesta?
Itse vastaan niin, että ilmoitus päättyy apostoleihin ja
ympyrä sulkeutuu Ilmestyskirjaan. Jeesus Kristus oli Jumalan varsinainen
ilmoitus ja Jumalan Sana. Voit huomata, miten Ilmestyskirja nivoo koko Raamatun yhteen ja
päättyy samaan pisteeseen, mistä 1. Mooseksen kirja alkoi. Kun Kristus on
tullut maailmaan, ei hänen jälkeensä voi tulla enää muuta ilmoitusta. Ei ole
muuta Jumalan Sanaa, kuin Jeesus Kristus. Sen sijaan hän varoitti:
”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt 24:23–24).
Yilmaz sanoo, että Mooses ja Jeesus ennustivat Muhammedin
tulon: ”Luvattu profeetta Muhammed, joka oli totuuden henki, tuli kuten Jeesus
oli sanonut.” (Yilmaz 2004, 65.)
Hän viittaa näihin Raamatun kohtiin:
”Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne.––– Kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät tuntemaan koko totuuden.” (Joh. 16:7,13).
”Herra sanoi minulle (Moosekselle): ’… minä annan heidän jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi…’” (5. Moos. 18:18).
Kröhöm. Kröhöm kröhöm. Iso kimpale menee väärään kurkkuun ja
olen tukehtua. Joku lyö minua viimein minuutin kakimisen jälkeen riittävän
kovaa yläselkään ja pala irtoaa. Ilmaa!!
Jeesus puhuu kyllä Totuuden Hengestä, mutta selvästi Jumalan Henkenä ja
omana Henkenään, ei kenään ihmisenä. Kirkkohistoria tuntee muitakin
profeettoja, jotka ovat kutsuneet itseään Pyhäksi Hengeksi, mutta heidän
menestyksensä ei ollut kovin pitkäkestoista.
Toisekseen vastaan, että Mooseksen kaltainen profeetta
luvattiin juutalaisten joukosta, ei arabiheimoista. Raamattu puhuu hyvällä
Iisakin jälkeläisistä, mutta valitettavasti vähemmän mairittelevasti Ismaelin
jälkeläisistä.
Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan (Ismael) ja orjattaresi (Hagar) puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hänkin on sinun jälkeläisesi." (1. Moos. 21:12–13).
Ja aiemmin vielä karummin:
Herran enkeli sanoi hänelle (Hagarille): ”Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.” (1. Moos. 16:11–12)
On helppo ymmärtää, miksi Yilmaz tahtoo nähdä Raamatun
väärennettynä tekstinä. Ei tuo ollut kivaa tekstiä arabien kannalta. Mutta samalla varoitan meitä kristittyjäkin. Nimittäin,
jos ja kun joku Raamatun teksti loukkaa meitä itseämme, älkäämme selittäkö
asiaa pois sillä, että tämä kohta on väärennetty, muuttunut tai jotenkin muuten
ei koske enää meitä. Moraaliseen peiliin katsominen voi olla vaikeaa, mutta tarpeellista. Ihan niin kuin hammaslääkärissäkin käynti tekee hyvää vaikka pora pelottaa.
Ollaan päästy lammasvartaan viimeiseen muhevaan
kimpaleeseen. Lopetellaan siihen, mihin Heprealaiskirjeen kirjoittajakin
päätteli saarnaansa: Abraham, Iisak, Jaakob ja kaikki vanhan liiton pyhät
uskoivat. Kyllä. Mutta mihin he uskoivat? Kristukseen.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: "Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä. Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksensa Jaakobille ja Esaulle. Uskon tähden siunasi kuoleva Jaakob Joosefin kummankin pojan ja rukoili sauvaansa vasten kumartuneena. Uskon tähden puhui Joosef loppunsa lähetessä siitä, että Israelin kansa kerran lähtee Egyptistä, ja määräsi, mitä hänen luilleen oli tehtävä. Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän. Koska hän uskoi, hän pani toimeen pääsiäisen vieton ja veren sivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi israelilaisten lapsiin. Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä. (Hepr. 11:17-40)
Hieno homma. Vietetään me uhrijuhlaa pääsiäisenä, jolloin on vielä mureampaa lammasta
vartaassa!